Oli meillä kaunis matka, mutta se muuttui rumaksi...

Silloin kun sanoit että " sä saat mut aina hymyilee" tuntu jotenkin hyvältä, ihanalta ja mukavalta. Joku valtavan mukava tunne valtas mut ulkosesti ja sisäsesti. Olispa se tunne ikuinen, osasin jo kuvitella jotain tulevaisuutta. Haluisin sanoo sulle jotain todella kaunista, mutta mä en osaa. Jotain todella kaunista ja koskettavaa. Haluisin että sä tuntisit sen saman tunteen mikä mussa aina tuntuu ku tuut sanoo facessa " mooi!".  Tulee hetken ajatuskatko ja päässä kulkee vaan mielikuvitus susta...

MUTTA kun laitoit sen sun viestis " Haluun pitää "lomaa" tästä jutusta"... Silloin ne sanat rupes pyörii mun päässä. Mitä se meinas? Kauan haluut oola erossa musta? Sitä tunnetta en haluis että joudut kokee! Se tuntu kun joku olis halunnu unohtaa sut, menettää sut, olla niin että sua ei oliskaan... Mä en ehkä koskaan saa tietää mitä meinasit tolla sun ilmasulla...Jos haluut olla erossa musta sano se mulle suoraan!

Tän ihme jutun takii mun koulu on menny vähän perseilleen ja ajatusmaailma on siin yhessä jutussa. Aina vaan uuestaan ja uuestaan luen sen viestin " Haluun pitää "lomaa" täst jutust". Ehkä on vaan pakko hyväksyy tosiasiat...

Se on aika sanoa hyvästi! Tää on vaikeeta, mutta en koskaan keksi mitään kaunista ja koskettavaa sanottavaa sinulle... Mutta voin vain sanoa " Olit mun elämän kirkkain tähti ees hetken". Me ehkä vielä joskus törmaätään, muist tää kaikki oli vaan susta kiinni....