Ei oo sit tullu pitkään aikaan postailtuu... Mutta mulla on siihen syyni...
On asioita joita ei korjata puhumalla eikä teoilla, ei millään! Sen virheen tekeminen on sydämmessä kuin
syvä haava josta jää pakostikkin arpi, jota ei koskaan saa peitettyä....
Mä olen YKSIN ongelmieni ja virheideni kanssa, kukaan ei korjaa niitä mun puolesta eikä tarvitsekkaan! Mä nousen itse ylös korjaamaan tilanteen kun olen tarpeeksi vahva pesemään haavan puhtaaksi.
Vielä olen siihen liian heikko! Haava jää vielä likaiseksi eikä lähde paranemaan. Se on mun heikkouden merkki! Mutta lupaan että nousen ja parannan haavan, vaikka siitä jääkin arpi! Kun nousen ylä-mäen ylös tiedän että joskus vielä tulen ajautumaan ala-mäkeen! Koska tasaista tietä on liian vähän.... aivan liian vähän...
 |
| Nousemme yhdessä vielä korkealle! <3 |
 |
| Pidätte minut vahvana, mutta ette tarpeeksi vahvana.
Jotain puuttuu...
|
 |
| Kaaduin, mutta vielä joskus nousen vahvempana kuin koskaan! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti