No tänään päivä alkoi rankalla puuraukeslla tallilla, oli karsinoitten siivousta ja hevosten liikutusta.. mutta se oli kyllä palitsevaa kun sai sammuttaa tallista valot ja lähteä himaan AJOISSA! Koko kotimatkan mietin että mitä minä vastaan kun minulta kysytään" miten minulla menee?" olen tottunut jo niin auttamaan muita hädässä, mutta kuka minua auttaa hädässä??  varmaan minun ystävät tai ainakin toivon niin !! no kyllä he auttavat minua aika useasti, mutta minä en ole sellainen ihminen joka avautuu huonoista asioista muille pidän ne vain omanan tietonani... Minua on koko päivän vaivannut yksi poika nimeltä Konsta. Näin hänet tänään vain ohi mennen hän katsoi minua pettyneenä, tunsi itseni todella tyhmäksi... ainiin jos te lukijat ette tienneet kuka on Konsta niin hän oli minun viime vuoden ihastus... minä silloin todella välitin Konstasta! mutta nyt kun näin hänet minusta tuntuu että minun pitäisi puhua hänen kanssa tai jotain koska hän ei pakosti ole ihan kunnossa vai onko hänellä sydämmellä jotain murheitä ?? kenties?? Kerran kun olen päässyt Konstasta yli niin sitten hän tuleekin takaisin.. toivon että tämä vielä,päättyy hyvin... minun kavereillani menee kuullemma kaikilla ihan hyvin poika asiat ;DD


Päivän lausahdus: ei ole rakkautta ilman toista osapuolta"

RAKASTAN SINUA MONICA <33 vaikka et aina kerro iahn kaikkea minulle ;DD