Hävisin taistelun mutta voitin sodan!

Ahistus. Ahdistaa. Ahistun.
Yks, kaks, kolme...Nyt tää tyttö ahistuu... Joo myönnetään sairastan nykyään masennusta ja ahistusta.
Ja mun paska elämäntilanne ei oo auttanu mua pääsemään yli siitä... En varmaan koskaan tuuu pääsekkää, koska mikään ei kiinnosta mikään ei liikuta mutta kaikki satuttaa.
Paljon ne ihmiset lupailee ja sanoo mutta mikä on sit oikeesti totta? Onko sit mikään tässä elämäss totta?

Sanoin sulle että oot kuin supersankari, mut nyt jälkikäteen tajusin että heij supersankarit on satuolentoja ja koko elämä on yhtä satuu. Jossa hyviksii ja pahiksii sattuu. Mutta täs sadus myös hyvis satuttaa pahista ja pahis hyvistä. Tästä sodasta ei kukaan selvii ilman naarmuja, kaikkia sattuu joskus. Voittajakin on haavoittunut, koska tää satu päättyy siihen kun voittajakin haavoittuuu.

I feel like I am all alone.
All by myself I need to get around this.
My words are cold, I don't want them to hurt you.
If I show you, I don't think you'd understand.
Cause no one understands..