Tikkarit muuttuvat savukkeiksi. Viattomat muuttuvat huoriksi.
Kännyköitä käytetään tunnilla. Jälki-istunto tulee tutuksi.
Limu muuttuu vodkaksi. Pyöristä tulee autoja.
Pusut muuttuvat seksiksi.
Muistatko....
kuinka pilveen meneminen tarkoitti keinussa heilumista?
kun suojautuminen tarkoitti kypärän käyttöä?
kun kuka pelkää mustaa miestä oli vain leikki?
kun pahimmat asiat mitä pystyit saamaan pojalta olivat kiusoittelut?
kun isäsi hartiat olivat korkein paikka maailmassa ja äitisi oli sankari?
että pahimmat vihollisesi olivat sisaruksesi?
kun rotukiistat olivat sitä, kuka juoksi nopeiten?
että ainoa huume, jonka tiesit oli yskänlääke?
kun hameen pitäminen ei tehnyt sinusta huoraa?
kun suurin tuska oli saada asfaltti-ihottumaa polviin?
kun hyvästit tarkoittivat, että näkisimme viimeistään huomenna?
Näin kun kasvaa ja alkaa tajuta elämää, alkaa myös tajuamaan että lapsuus on helpointa aikaa elämässä. En enään ihmettele miksi Peter Pan lensi Mikämikä-maahan ja ei halunnut kasvaa aikuiseksi. Voiko vanhenemisen keskeyttää? Miksi asioista tulee niin monimutkaisia ? Vasta nyt tajuan että mun olis ehkä pitänyt nauttia jokaisesta hetkestä silloin kun en tajunnut edes mitä tarkoitti " rakastan sinua". Maailma muuttuu, ja minä muutun sen mukana....
Pokalo
I miss you!
torstai 14. kesäkuuta 2012
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Everyone can be hero!
Tänään kun kattelin kahta toisiaan rakastavia nuoria, tuli sellai fiilis että nuori lempi on khyllä ihanaa! Siinä hetken kun kattelin niitten juttuja ja mietin et noi oikeesti välittää toisistaan. Se niitten juttu ei ollu mitään sellast mitä eskaris sovitaan että ollaan yhessä eikä mitään sellast "no ollaan nyt sitten yhessä" Vaan siinä oli sitä jotain kipinää, kun löytää sen oikeen. En tosin tiiä mitä ne ajatteli toisistaan, mut uskon että ne oikeesti tajuu löytäneensä sen OIKEAN!
Siinä kun aikani katselin niitä ja pohdin että "että miten tollasen onnen voi löytää" tajusin että sitä OIKEAA ei pidä ettii se vaan tulee jostain tuolta nurkan takaa. Mä en aijo ettii sitä oikeaa, koska tiään että joku joskus löytää tiensä mun luo! Jos ei niin mulla on ihmisii jotka on mun juuri NE OIKEAT!
Tajusin kans että mä oon oikeesti täs maailmas yksin. Ainakin mun elämässä, se olen MINÄ joka elää mun elämän ja se joka tekee ne päätökset MUN elämässä. En voi valita kuka on Suomen seuraava presidentti, mutta voin esim valita menenkö oikealle vai vasemmalle. En koskaan väitä että olisnko päättänyt oikein, ehkä OMASTA mielestä olen mutta toisten mielestä en pakosti oli päättänyt oikein! Mutta jokainen elää OMAA elämäänsä, ja siihen ei voi kukaan vaikuttaa! Jokainen ihminen on OMAN elämänsä sankari !
" Tämä on minun elämäni, voit olla osa sitä! Mutta et koskaan voi omistaa sitä etkä varastaa!"
Siinä kun aikani katselin niitä ja pohdin että "että miten tollasen onnen voi löytää" tajusin että sitä OIKEAA ei pidä ettii se vaan tulee jostain tuolta nurkan takaa. Mä en aijo ettii sitä oikeaa, koska tiään että joku joskus löytää tiensä mun luo! Jos ei niin mulla on ihmisii jotka on mun juuri NE OIKEAT!
Tajusin kans että mä oon oikeesti täs maailmas yksin. Ainakin mun elämässä, se olen MINÄ joka elää mun elämän ja se joka tekee ne päätökset MUN elämässä. En voi valita kuka on Suomen seuraava presidentti, mutta voin esim valita menenkö oikealle vai vasemmalle. En koskaan väitä että olisnko päättänyt oikein, ehkä OMASTA mielestä olen mutta toisten mielestä en pakosti oli päättänyt oikein! Mutta jokainen elää OMAA elämäänsä, ja siihen ei voi kukaan vaikuttaa! Jokainen ihminen on OMAN elämänsä sankari !
" Tämä on minun elämäni, voit olla osa sitä! Mutta et koskaan voi omistaa sitä etkä varastaa!"
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Jos teitä ei olis ollu, ni olisin keksiny teidät!
" On aika hiljaa kiittää ja kättä pursitaa,
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin.
Teille laulemme nyt näkemiin.
Turvallista matkaa me toivotamme näin,
on aika purjeet nostaa ylöspäin.
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvään ystävään!
Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa.
On joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa.
On yksi, joka pysyy, kaiken ymmärtää:
hän vierellemme aina jää.
Turvallista matkaa me toivotamme näin,
on aika purjeet nostaa ylöspäin.
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvän ystäävän! "
Nyt on sitten aika hyvästien. Oman luokan hyvästely on aina vaikeaa, ja en halua tehdä sitä enään koskaan! Olen joutunut liian monta kertaan sanomaan " Hyvästi" Olen ollut ihanissa luokissa ja tutustunut ihaniin ihmisiin joita en voi koskaan unohtaa, en siis koskaan! Muistan aina ne erot ja ne onnen kyyneleet kun taas nähdään!
Mutta eniten rakastin Myllymäen 6B luokkaa! Siinä luokassa kaikki olivat kaikkien kavereita. Kaikki riidat, kaikki hyvät, kaikki pahat asiat ovat pysyneet sydämmessä! On kuitenkin asia jota ne koskaan unohda, se olis se kun "meidän tyttöbändi" oli tehnyt minulle laulun jonka lauloivat ja soittivat minulle kun lähdin. Itkin ja itken nytkin kun kirjoitan tätä tekstiä! Olette opettaneet minulle paljon ja tulette opettamaan vielä jatkossakin!
Oli aivan ihanaa nähdä kevätkirkossa, koko luokka kassa! Siellä olivat ne vanhat ihastukset, ja ne ällöt poikabakteeri, parhaat lapsuuden ystävät, en koskaan unohtaisi teitä! Oli ihanaa kuulla että Santeri muisti mut siitä kun mun saapas oli jäänny johonkin jumii enkä meinannu saada sitä pois. Mutta sain sen sittenkin!
Olitte kuin perhe! <3
Nyt on aika jatkaa kohti uusia tuulia! Kukaan ei voi tietää mitä huominen tuo. Haluan kiittää kaikkia mun vanhoja luokkalaisia kaikki ihmisiä joihin oon tutustunu tän kuuden vuoden aikana! Toivon että ollaan vielä väleissä tulevaisuudessakin.
En unohda teitä, laitan kaikki yhteiset muistot purkiin ja piilotan purkin ja minä olen vain ainut joka tietää missä se on! Kukaan ei koskaan voi viedä muistojamme!
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin.
Teille laulemme nyt näkemiin.
Turvallista matkaa me toivotamme näin,
on aika purjeet nostaa ylöspäin.
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvään ystävään!
Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa.
On joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa.
On yksi, joka pysyy, kaiken ymmärtää:
hän vierellemme aina jää.
Turvallista matkaa me toivotamme näin,
on aika purjeet nostaa ylöspäin.
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvän ystäävän! "
Nyt on sitten aika hyvästien. Oman luokan hyvästely on aina vaikeaa, ja en halua tehdä sitä enään koskaan! Olen joutunut liian monta kertaan sanomaan " Hyvästi" Olen ollut ihanissa luokissa ja tutustunut ihaniin ihmisiin joita en voi koskaan unohtaa, en siis koskaan! Muistan aina ne erot ja ne onnen kyyneleet kun taas nähdään!
Mutta eniten rakastin Myllymäen 6B luokkaa! Siinä luokassa kaikki olivat kaikkien kavereita. Kaikki riidat, kaikki hyvät, kaikki pahat asiat ovat pysyneet sydämmessä! On kuitenkin asia jota ne koskaan unohda, se olis se kun "meidän tyttöbändi" oli tehnyt minulle laulun jonka lauloivat ja soittivat minulle kun lähdin. Itkin ja itken nytkin kun kirjoitan tätä tekstiä! Olette opettaneet minulle paljon ja tulette opettamaan vielä jatkossakin!
Oli aivan ihanaa nähdä kevätkirkossa, koko luokka kassa! Siellä olivat ne vanhat ihastukset, ja ne ällöt poikabakteeri, parhaat lapsuuden ystävät, en koskaan unohtaisi teitä! Oli ihanaa kuulla että Santeri muisti mut siitä kun mun saapas oli jäänny johonkin jumii enkä meinannu saada sitä pois. Mutta sain sen sittenkin!
Olitte kuin perhe! <3
Nyt on aika jatkaa kohti uusia tuulia! Kukaan ei voi tietää mitä huominen tuo. Haluan kiittää kaikkia mun vanhoja luokkalaisia kaikki ihmisiä joihin oon tutustunu tän kuuden vuoden aikana! Toivon että ollaan vielä väleissä tulevaisuudessakin.
En unohda teitä, laitan kaikki yhteiset muistot purkiin ja piilotan purkin ja minä olen vain ainut joka tietää missä se on! Kukaan ei koskaan voi viedä muistojamme!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)