Ihania aikoja(ko)....

Tässä on nyt viikon sisällä tapahtunut vähän jos sun toista... Mistä sitä alottaisi ? no vaikka sillä että mulle on sitten tulossa HEVONEN !! Sen nimi on Nellu ( oikee nimi Never The Way) Se on jo 20v. mutta se pääsee viettää hyvään kotiin eläkepäiviä : ) Mua vaan ärsyttää kun se tulee vasta viikon päästä ei millään malttais oottaa ! Tosin viikkoo meneee tosin nopeesti ; ) Jos mä nyt vähän kerron teille siitä mun Nellusta.

Ikä: 20v
Rotu: Lämminverinen
Varsonut: Neljä kertaa
Tausta: Ollut ravuri ja joskus käynnyt estekisoissa
Luonne: Todella rauhallinen, osaa olla hevosiksi, ei hätiköi! Voi innostua joskus maastossa. Soveltuu lapsillekin.
Muuta kivaa: No en tiedä onko se kivaa, mutta sen oikea silmä on sokea, mut ei se sen elämään oo vaikuttanu mitenkään. On todella pirteä ikäisekseen. MUN OMA KULTA <33

Nellu <33

Sitten seuraava asia. Pokalo on tullut takaisin kotiin !! <33 Pokalo on nyt just vähän vauhkona varmaan sen takii ku kaikki tammat on hirvees kiimaas! Ja se kun on kummiskin ori....Mutta tänää touhusin sen kanssa aika paljon ja sieltä syvältä se oikea Pokalo löytyy... Ihan kun se olis yrittäny kertoo mull että " Sori Ella tää on ohimenevää" se katto just sellasella katseella että se ei haluis olla tollai mut sen on vaan pakko olla tollai.

Joo no ku on tullu sellai fiilis välillä että vaikka mulla on nyt kaikki ihan sillee hyvin ja kaikki tuntuu menevän ihanasti, mut mun takaraivossa on välillä sellai tunne oikeesti että ihan just on pakko tapahtuu jotain toosi kauheeta..... Mutta mitä ja milloin ja missä ?

Liikaa pohdittavaa tälle päivälle.... Ehkä pysyn näissä ihanissa ajoissa enkä jää miettii mitään tollasta! Mut jos mä nyt päätän tehä sellasen päätöksen että mä ajoin pitää Pokalosta, Viivistä ja Nellusta todella hyvän huolen! Sen mä lupaan.

Ja arvatkaa mitä ? Kohta on kesä meinaa Millan pihatiellä näkyyy jo HIEKKAA! J se meinaa sitä että ku tulee kesä ni sit tulee Juhannus.... Ja se meinaa vähän niinku sitä että mulla ja Janitalla on Juhannusleiri! Vähän siistii! Mikä olis sen parempaa ku kunnon hevoskesä feat. Janita, Pokalo, Milla, Aste, Viivi ja ofc Nellu <33 ! ja monet muuta

Hetken vaín...

Meidän yhteinen tie ei koskaan lopu ! Voimme valita eri suunntat mutta aina löydämme toisemme <3

Menin lupaamaan tyhmiä, kun lupasin sinulle että" meitä ei voi erottaa, mikään tai kukaan"... se lupaus ei vain toiminut... Ja sitten kaikki meni vain pilalle, kunnes sain kuulla sen että olet taas pian minun kanssani! Mutta et kauaa... Kesän olemme ainakin yhdessä.... Mutta miten kesän jälkeen päiväni ovat yhtä paskaa, niitä hetkiä kansas en voi koskaan saada takaisin ? Jos saisin yhden toiveen niin toivoisin että " Olet aina rinnallani ja emme eroaisi koskaan" Olet ollut ensimmäinen johon kiinnyin niin paljon, ja tiesin että siinä on minulla jotain  mistä en koskaan päästä irti! Mutta mun toive on sellai mitä ei voida toteuttaa, koska mä en voi päättää sun elämästä... Mun sydän on kokonaan omistettu sulle! Minua pelottaa... Olet minulle ainut turva keneen voin oikeasti turvautua, oli hätä mikä tahansa... Mutta en enää kauaa... Kun minulla on huono päivä ajattelen sinua ja niitä meidän ihania kokemuksia, se saa minut aina hyvälle tuulelle ! Lupaan että et en KOSKAAN unohda sinua, jätän sinulle todella ison paikan sydämmessäni ! Mutta lupaathan sinäkin muistaa minua ? Kannan sinua mun sydämmessä vaikka maailman tappiin asti ! Sen minä lupaan.... se on todella iso lupaus, mutta tiedän että sen minä voin todellakin luvata! Muistan aina kun sinä hörähdit minulle, ravasit tarhan toisesta päästä portille tervehtimään minua ! Miten voisin koskaan unohtaa sinua? No en mitenkään, enkä ajoikkaan ! Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, mutta sen minä tiedän että sinä olet aina minun oma rakas Pokaloni ! <3




Hetken vain sain sinut pitää <3!

Pokalo tuu takas... !!

Nyt on sitten enää ens viikko kotiarestii, huh suurin osa kärsitty siitäki... Mutta onneks mun tallilla käyntiä ei ole kieletty ja saanhan mä olla Erican kaa kuhan Erica tulee meille. Joka on mun mielestä toosi pitkästyttävää, koska Erical ja mul on vaan niin tylsää tääl sisällä... Joo mut ihan sama nyt, koska mä sain sovittaa Janitan kaa ja kai Millanki kaa, ja huomenna meen Millan kaa töihin ja sit matkalla voin puhuu sen kaa ihan kunnolla.
Mutta joo mun säätöjen takii oon nyt himassa tän ja ens viikon joten en oo pääsy tapaa mun rakkaita kavereita ja mulla on niitä toosi kova ikävä. Siis painostan sanaa TOOSI.Mutta nyt sitten paljon tärkeämpään aiheesseen.... Ehkä vähän surulliseen....
No Kävin tänään moikkaamassa Pokaloa. Oli aivan innoissani. Kun pääsin sinne pihaan Pokalo ei hörisyt mulle, olin toosi aika ihmeissää, koska se hörisee mulle aina ku kuulee mun äänen.... Mut ei tänää, se ie ees tullu tervehtii mua. No ajattelin että sillä on tänää vaa paha päivä. No sitten ku mun piti ottaa se tarhasta pois ni se juoksi vaa karkuu, kävin hakee kauraa että se ees tulis vähän lähemmäs, mut ei. Sitten Heidi tuli ja sano että " toivotonta, tätä se on tehny pari päivää" sit mä pyysin että se menis pois ja jättäis mulle kaurat. Nooh eihän siinä menny ku joku 15min ku se rauhottu ja anto sitten mulle kiinni. Mä en tajuu oikeesti miks se teki tollee. Nooh ei siinä viellä kaikki, se meinaa säikky ihan melkeen kaikkee. Jopa harja oli niin pelottava että sen teki mieli juosta pois ja kauas. Mä en tajunnu mikä sillä on. Eikä sen outous loppunu vielä siihen.... Kun päästiin selkään se pukitteli aika reippaasti, se ei oo KOSKAAN ennen pukitellu, siis ei KOSKAA !! Siin vaiheessa mietin onks tää se hevonen joka oli mulle koko mun elämä, ja pysytin kertoo sille ihan kaiken ja Pokalo ymmärs mua... mut nyt se on muuttunu TÄYSIN !! Kun pääsin kotiin, itku vaan valu mun silmistä... Mitä jos se ei enää koskaa palaa ennallee ? Miks se tekee noin? Kuka voi auttaa sitä? Mikä sillä on ? Noi kysymykset vaivaa mua.... MÄ HALUUN MUN OMAN POKALON TAKAS ! Sen Pokalon joka ymmärs mua, ja oli mun sydämmen ainut elämä, joka ties että mä rakstan sitä kun se hönkäsee mun korvaa ja sitä ku se painaa sen turvan mun olkapäälle ja on siinä vaa.....Pokalo tuu takas missä ikinä ootkaa, ja elä mun kaa tää paska elämä loppuun... mä olisin niin ilonen jos tulisit takas ja hönkäilisit mun korvaa ja hirnahtelisit ku nähdää.... Mihin mun oma Pokalo on menny ?? Jos kuulet mua ni tuu tänne haluun oikeen Pokalon takas....Tuu takas, muuten tää elämä on vaa pelkkää pimeyttä.
　
　
Tuuthan Pokalo takas <33

Lupasin pysyä aina luonasi, ja niin minä myös teen !! <33

Vittujen vittu !

Nyt ajattelin olla ihan rehellinen tässä kaikkia kohtaan.... Jos asianomainen ikinä edes lukee tätä blogia. Mut asian laita on se että minulla meni välit poikki tallin omistajan, ja siinä samalla todella hyvän ystävän kanssa. Ja minä tiedän itekin todella hyvin että menin yli, ja ehkä ylireagoin okei ylireagoin ja pahasti.... Mutta jotenkin tuntuu että tein oikein mutta samaa-aikaa myös siltä että olen tehnyt todella väärin... Ehkä mun on tarkotus elää mun elämä tälleen yksin ja ilman kavereita... Tai ehkä mä nyt kerkeen keskittyy kouluun, tai sit...ehkää johonkin muuhun. Argh, tää on vaan jotenkin todella lapsellista mun osalta.Ku en ite yhtään tiiä miks mä oon Millalle vihanen ja sit siinä samalla mä menetin mulle todella tärkeen kaverin, ei vittu mitä mä oon menny tekee !! Tai sitten mun ei kuulu olla hevosten kaa missään tekemisissä. Mutta silti mä oon pilannu mun välit ihan saatanan tärkeesee ihmisee, joka oikeesti välitti musta toosi paljon ja mitä mä tein sille vedin välit poikki vaan sen fucking tallivuokra jutun takii. Ja sit kaupan päälle meni välit poikki Janitan kaa ! Ku Janita on mulle ku isosisko, mut mä sain senkin kaa välit poikki, miten vitun tyhmä mä voin olla... Nyt tulee kesäkin ja mä on pilannu kaikki mun kesä suunnitelmat ainakin talli juttujen osalta. Ja sitten se hevoskesä jääkin sitten sinne minun päähäni. Ehkä mä vielä joskus voin sopia ja puhua Millan ja Janitan kaa, siis ehkä joskus....Sitä hetkeä odotellen, huoh...

argh...

Nyt sitten taas ryhditäydyn ja kirjoittelen tänne. Joskus mietin että mille oiukeesti omistan tän mun elään, ku moni omistaa sen kavereillle tai pojille tai eläimille. Ni mille mä sen omistan no ehkä mä jossain vaiheessa saan tietää sen.
Mutta tänään tuli sitten akerasti aloitettu tallilla kevästsiivous, joka edistyy todella hyvin. Ensimmäinen osa 8 osasta on nyt tehty. Joku kaunis päivä on koko talli todella putipuhdas! Sitä päivää odotellessa. Nyt olis rahalle tarvetta, ku jos se Pokalo joskus sitten tulee mulle ylläpitoon, ni lupasin mun öitille että mä osallistun sitten tallivuoksrien maksuun. Mutta ei se mina silleen haittaa, koska haluan tehdä kaikkeni että saan pitää Pokalon aina minun lähellä, tai eihän s ekoskana mun sydämmestäni lähde, kukaan ei koskaan saa sitä pois siltä.
Mutta nyt on jäännyt väsymys ja kaikki murheet taka-alalle, koska kevät on oikeasti nyt tulossa. Koska tiet alkacat sulaa, lumi lähtemään, päivät ovat valoisempia pidempää ja mikä parasta AURINKO PAISTAA<33

Khyllä on kaunis kuva ;DD

Nyt olen alaknut miettiä asioita ihan vakavasti, kai minusta on tulossa vanha tai sitten olen vain ruvennut miettimään asioita vakavissani? Mutta kun olen nyt ollut kohta viikon vain kotona ilman että olisin käynnyt missään tuon minu käden takia... niin on tullut kaikenlaisia mietiskelyjä. Esim sellainen että mitä mä oikeesti haluun mun elämältä ? Ja vaikka mä oon monta päivää miettiny tätä asiaa, ni en oo saannu järkevää vastausta, ainkaa järkevää. Ehkä mun ei vielä tarvii miettii sellasii tai sit mun tarviskin? Miten ikinä saan tälläisiin kysymyksiin vastauksen ?

Mä voisin nyt melkein jo sanoa että olen ehkä ihastunut oikeen kunnolla, tai sitten en... nooh miten sen nyt ottaa. Okei se poika on mun exä mut se on aina vaan yhtä ihana, mukava ja kiva. Te pidätte mua varmaan ihan tyhmänä. No ittenhän pidättä, saatanhan mä joskus ollakin vähän tyhmä ;DD

                 Kun yössä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata.

Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.

Ei etäisyys, ei vuodetkaan

Ei mikään meitä erota.

Kun hetken vain sut pitää saan,

ja unohtaa.

Ikuisuus, yksi huokaus vaan,

Yksi yö, kuin koko elämä.

Tuoksussais keväät tuhannet.

Ei etäisyys, ei vuodetkaan,

ei mikään meitä erota.

Laura Närhi: Hetken tie on kevyt <33